Päästökauppa – Miten poistettiin 80% sähkön ja kaukolämmön ilmastopäästöistä? Asiantuntijana Satu Hassi

→ Jos joku reitti ei toimi, etsi toinen. Ennen päästökauppaa EU:ssa oli vireillä koko unionin laajuinen energiavero, mutta sen säätämiseen olisi tarvittu jäsenvaltioiden yksimielinen päätös. Se oli lähes mahdoton tehtävä. Sitten keksittiin toinen tapa saada hiilidioksidipäästöille hinta: päästökauppa voitiin säätää tavallisena lakina, johon riitti määräenemmistö.

→ Pakko on paras motivaattori – ja raha toiseksi paras. EU:n päästökaupan ensimmäisessä vaiheessa kukin yritys sai omalta kotivaltioltaan päästökiintiön. Nykyisin päästökiintiöt jaetaan koko EU:n markkinalle. Jos yritys ylittää kiintiön, se joutuu ostamaan lisää päästöoikeuksia, ja jos alittaa, se voi myydä ylimääräiset oikeudet eteenpäin. Kun päästöille asetettiin hinta, asia nousi myös johtajien työpöydille. Näin päästökauppa alkoi ohjata yritysten toimintaa välittömästi. Uusia investointeja ei alkuun edes tarvittu, vaan kivihiilivoimalaitokset siirrettiin ajojärjestyksessä viimeiseksi.

→ Onnistunut sääntely luo kestävämpää markkinaa. Kun sääntelyn myötä vähäpäästöisten ratkaisujen kysyntä kasvoi, tarjonta vastasi heti. Markkinan kasvaessa uuden teknologian tuotanto kehittyy, ratkaisut paranevat ja yksikköhinnat laskevat. Nyt huomattava osa ilmaston kannalta kestävistä ratkaisuista toimii jo markkinaehtoisesti – aurinko- ja tuulivoima ovat halvimmat ratkaisut uuden sähkövoiman rakentamiseen.

→ Vaikuttavat muutokset tehdään yhteiskunnallisella tasolla. Sitova lainsäädäntö on erittäin tehokas keino maailman muuttamiseen. On hyvin epätodennäköistä, että yksittäisten kuluttajien energiapihistelyllä asuntojen lämmityksessä ja sähkön käytössä olisi saavutettu 80% pudotus hiilidioksidipäästöihin. Kuten 1. jaksossa opittiin, vaikuttavinta on muokata ympäristöä sellaiseksi, jossa huonojen valintojen tekeminen on vaikeaa, kallista tai mahdotonta. Aktiivisia ihmisiä, poliitikkoja ja tutkijoita tarvitaan puskemaan päätökset läpi.

→ Maailman muuttamiseen tarvitaan monia eri alojen toimijoita. Päästökaupan läpiviemiseen tarvittiin riittävän paljon riittävän intomielisiä poliitikkoja ja kansalaisaktiiveja sekä ihmisiä, jotka tukivat näitä poliitikkoja vaaleissa. Tarvittiin myös valtava määrä tutkijoita ja insinöörejä, jotka toivat markkinoille käyttökelpoisia ja koko ajan paranevia ratkaisuja. Vaati Euroopan komissiossa komission enemmistön ja puheenjohtajan sekä valmistelevia virkamiehiä, sekä poliitikkoja, jotka ovat olleet valmiita tekemään poliittiset päätökset. Suomi kuitenkin vastusti päästökauppaa, koska Suomen teollisuus sitä vastusti. Eri maista löytyi riittävästi poliitikkoja, jotka saivat asian läpi.

→ Tutkimustietoon on hyvä nojata. Ilmastonmuutoksesta alkoi kertyä tietoa 70-luvulta alkaen ja 80-luvulla näyttö alkoi olla selvää siitä, että fossiilisten polttoaineiden polttaminen aiheuttaa ilmastonmuutosta. Politiikan teossa ilmastonmuutos oli 90-luvun alussa vielä marginaalinen asia vaikka vuonna 1992 YK:n huippukokouksessa hyväksyttiin ilmastopuitesopiomus, jossa maailman maat sitoutuivat estämään vaarallisen ilmastonmuutoksen. Ympäristötaloustieteen mukaan hiilipäästöille asetettava hinta on tehokas keino vähentää päästöjä.

Epäily ilmastonmuutosta ja myös Suomen toimien merkitystä kohtaan nousee aika ajoin – ja vaikuttavia ratkaisuja edistävät toimijat joutuvat perustelemaan ratkaisuja toistuvasti.

→ Edelläkävijän paikka on kova – mutta vaikuttava. EU on näyttänyt päästökauppajärjestelmällä mallia muulle maailmalle. Muun muassa joukko Yhdysvaltain osavaltioita ja Kanadan provinsseja sekä Kiina ovat ottaneet päästökaupan käyttöön. Näin Euroopan esimerkki päästökaupasta on onnistunut skaalaamaan vaikutuksia huomattavasti EU:ta laajemmalle.

→ Pysy lujana vastustuksen edessä. Teollisuuteen kohdistuvat ympäristövaatimukset tyrmätään yleensä samantien: “ei onnistu, on liian kallista”. Teollisuus alkaa kuitenkin valmistella toimenpiteitä jo ennen säädösten voimaantuloa.

→ Maailma kuitenkin muuttuu. Aluksi suomalaiset yritysjohtajat olivat kauhuissaan päästökaupasta. Sen sanottiin tappavan Suomen teollisuuden ja päästökaupan kannattajia syytettiin isänmaan pettureiksi. Kun päästökauppadirektiivi hyväksyttiin, EK:n johtaja vaati, että Suomi tarvitsee välttämättä vähintään 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia lisää päästökiintiötä. Jo ensimmäisenä päästökauppavuonna 2005 päästöt kuitenkin putosivat lähes Kioton sopimuksessa määriteltyyn vuoden 2010 tavoitetasoon. Vuonna 2018 EK ilmoitti pitävänsä ilmastonmuutosta vakavana asiana ja että se tukee kunnianhimoista ympäristöpolitiikkaa Suomessa ja EU:ssa ja kannattaa päästökauppaa fiksuna keinona alentaa päästöjä.

→ Maailman muuttaminen vaatii ankaraa vääntöä ja kovaa nahkaa. Kun 20 vuotta sitten päästökaupan kannattajia kutsuttiin isänmaan pettureiksi, nyt päästökauppa tunnetaan tehokkaana keinona alentaa ilmastopäästöjä. Päästökauppaa ajaneilta edelläkävijöiltä on vaadittu turnauskestävyyttä ja luottoa siihen, että jossain vaiheessa ratkaisu hyväksytään laajemmin.