Yritysten rooli on kasvanut ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Ihmisten lisääntynyt kiinnostus oman kulutuksensa ympäristövaikutuksista on kannustanut organisaatioita viestimään vastuullisuudestaan – osin myös harhaanjohtavasti.
Väittämien viidakko kuriin
Nykyisin erilaisten ympäristöväittämien ja -merkkien viidakko kätkee alleen epäolennaisia, harhaanjohtavia ja perusteettomia lupauksia yritysten ja tuotteiden vastuullisuudesta. Sekavat käytännöt ovat nostaneet kritiikkiä – hyvästä syystä. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että jotkut yritykset eivät uskalla kertoa ympäristötyöstään viherpesusyytösten pelossa.
Ilmasto- ja luontoväittämiä säännellään jo nyt varsin tiukasti ja viherpesu on kielletty EU-oikeuden nojalla. Kilpailu ja kuluttajavirasto on tehnyt useita ratkaisuja, joissa ympäristöväittämä on katsottu harhaanjohtavaksi. Valmisteilla oleva Green Claims -direktiivi tulee asettamaan yrityksille velvollisuuksia väitteiden perustelemiselle.
Tarkentuva sääntely helpottaa ja selkeyttää yritysten vastuullistuustyötä.
Hiilimarkkinoiden opeilla kohti uskottavaa luonnonarvomarkkinaa
Vapaaehtoisessa hiilimarkkinassa todetut haasteet horjuttavat uskoa markkinaan. Esimerkiksi ilmastoyksiköiden laskenta on osoittautunut epäluotettavaksi, minkä vuoksi kumoutumisväittämät, kuten “kompensoitu”, “hiilineutraali” tai “ilmastoneutraali”, ovat olleet vain aniharvoin totuudenmukaisia.
Kehittyvän luonnonarvomarkkinan kannattaa ottaa oppia hiilimarkkinoiden haasteista. Tarkkojen kumoutumisväittämien sijaan on syytä puhua vastuunkannosta, joka mitoitetaan aiheutetun haitan mukaan. Vastuunkannon ja luonnonarvomarkkinan lähtökohtana on lievennyshierarkia eli ensisijaisesti haittojen välttäminen, sitten haittojen vähentäminen suorin toimin, jonka jälkeen voidaan turvautua hyvitystoimiin.
Mitä sitten saa sanoa?
Huomenna 31.10.2024 julkaistava Mitä saa sanoa? -opas on yrityksille suunnattu käytännönläheinen ohjeistus lainmukaisten ympäristöväittämien käyttämiseen ja aitoon vastuullisuustyöhön väittämien takana. Kolmiosainen opas on toteutettu yhteistyössä Laininen Law Oy:n ja Luontoa Oy:n kanssa.
Ensimmäisessä osassa tarkastellaan väittämien murrosta, jossa epäonnistumiset vapaaehtoisessa hiilimarkkinassa ovat saattaneet markkinat halvaannuksen tilaan – ja esitetään ratkaisuja, miten voidaan välttyä toistamasta samoja virheitä luonnonarvomarkkinassa.
Toinen osa luo katsauksen ilmasto- ja luontoväittäminen sääntelyn nykytilaan ja valmisteilla olevaan Green Claims -direktiiviin sekä käy läpi kuluttajaviranomaisen ratkaisuja ympäristöväittämistä. Siinä esitetään myös keskeiset periaatteet ilmasto- ja luontoväittämien esittämiseen.
Kolmas osa keskittyy vaikuttavaan luontotyöhön väittämien takana. Tämä pitää sisällään arvoketjun ja sen ympäristövaikutusten selvittämisen sekä luontotyön integroimisen osaksi yritysten arkea, johtamista ja viestintää.
Väittämä on jäävuoren huippu ja yleisölle näkyvä osa yrityksessä tehdyistä ilmasto- ja luontotoimenpiteistä. Asianmukaiset väittämät pohjautuvat aina todellisiin toimenpiteisiin luonto- ja ilmastovaikutusten vähentämiseksi.
Hyvät käytännöt tukevat yrityksiä luonto- ja ilmastovaikutusten arvioimisessa sekä negatiivisten vaikutusten vähentämisessä:
- Yritysten ilmasto- ja luontotyön tulee kohdistua liiketoiminnan olennaisiin vaikutuksiin.
- Väittäminen tulee perustua lievennyshierarkiaan ja niiden on oltava totuudenmukaisia ja todennettavissa.
- Väittämät eivät saa olla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia. Viherpesu on kielletty EU-oikeudessa.
Yritys, joka asettaa ilmasto- ja luontotyön strategiansa ytimeen, pystyy viestimään vastuullisuudestaan totuudenmukaisesti ja vastaamaan rehellisesti kuluttajien vaatimuksiin.
Mitä saa sanoa? -opas on ladattavissa torstaista 31. lokakuuta alkaen sivustollamme.
Järjestämme myös aihetta käsittelevän Mitä saa sanoa? -webinaarin ke 6.11. klo 10.30-11.30.
Webinaari nauhoitetaan ja tallenne on katsottavissa jälkikäteen.